Kuumuutta riittänyt tänäänkin. Naiset alottivat klo 16.00 Itä-Länsi pelinsä. Samoihin aikoihin alkoi ukkonen ja sade. Joutuvat kesken ekan jakson sen keskeyttämään pelin. Kuitenkin petyin, kun ei ukkosta ja sadetta kovin kauan kestänyt. Olisi nyt voinut hiukka kauemmin kestää. Mutta ainakin keli viileni muutaman asteen parista jysähtelystä ja sateesta.
Jonkun verran ulkopaikkakuntalaisia Kouvolassa. Muutaman kerran kaupungilla käppäillessä joku kysyi mistä pääsee mihinkin. Joku halusi vielä tarkan metri määränkin, kuinka pitkä matka tästä nyt on sinne. Huono kun on arvioimaan edes noin metrimäärää, niin meni vähän olankohautuksella. Huomena pelaavatten sitten miehet.
Voisi tänään herkutella vaikka lettusilla. Eilen teki jo mieli, mutta jäi sitten väsäämättä. Jos tänään yrittäsi. Usein tuntuu, ettei tunnit riitä vuorokaudessa, kun on tuon kohta kolmi kuukautisen lapsen kanssa touhuaa.
Tänään tulikin nukuttua pitkään. Lapsi herätti kuuden seitsemän välissä aamulla syömään, oli hetken valveilla ja simahti. Sammuin itekin. Saatiin kymmeneen asti nukuttua. Mutta kyllä se ainakin itestä tuntui, että aikaa mennyt hukkaan, kun niin pitkään nukkui. Vaikka tuntui toisaalta, että kamalan vaikeeta on herätä eikä tehnyt mieli nousta. Parin kolmen vuoden aikana unirytmit tasottunut kummasti. Pari kolme vuotta sitten aamut oli ankeita ja minuu ei kovin aikaseen saanut hereille. Nyt se on ihan ”normaalia” jäähä 06-08 välissä jo jalkeille ja touhuumaan jotain. Ei ennen tullut mieleenkään.
Jännitän kovasti, kun kirjoitin huonolla Englannin taidollani ja Googlen kääntäjää hyväksikäyttämällä huonon Lontoon kielisen kirjeen Australiaan, tajuaako ja ymmärtääkö vastapuoli siitä tuon taivaallista. Että kuinka monta kysymysmerkkiä sieltä tulee. Pitänee kai ilmottautua Lontoon kurssille tuohon kansalaisopistoon. Mutta eipä mun päähäni paljon mitään jää, vaikka kuinka tankkaisi. Toisaalta Venäjän kielikin olisi mielenkiintoista opiskella. Toivottavasti ei järkyttynyt kirjeen saaja kovin pahasti kirjeestä.
